Tyrnävän
Keskikylän Samppa ja Anna Pikkaraisen kasvattitytön Eilan Heikki
poika perusti Keskikylän Pikku – Koivikkoon muutamien hehtaarien
kokoisen tuottoisan kaupallisen mansikkamaan. Nuoren Tyrnävän
Keskikylän Junttilan Heikin kohtaloksi tuli tappava syöpä. Hän
menehtyi nuorena syöpään.
Junttilan
Heikin vuonna 1955 syntynyt nuorempi Erkki veikka piti Keskikylän
Pikku – Koivikon kaupallista mansikkamaata useita vuosia. Erkin
melko nätti Ruotsin töistä hänelle löytynyt Mari Turunen
niminen vaimo kävi esimerkiksi myymässä monena kesänä
mansikoitaan nelostien levähdyspaikoilla Tupoksen ja Oulun
välillä.
Ei
hänen tarvinnut niitä erikoisen kauan myydä, kun ne olivat jo
myyty. Takavuosien valtion omistama valtava TVH (Tie – ja
Vesihallitus) alkoi vuokrailla kesäisin valtamaanteiden varsien
levähdyspaikkojaan kaupalliseen tarkoitukseen kesämansikan
myyntipaikoiksi. Mansikan myyjiä niissä olikin usein lyhyen
keskikeskikesämme aikana.
Tyrnävän
Keskiylän Junttilan Erkki oli nuorukaisena ollut useita vuosia
hyvissä töissä Ruotsissa. Hyviä töitä hänelle olivat
hankkineet sieltä Erkin Eila äidin Kirstinä sukuiset, jotka itse
olivat olleet siellä jo kauan ja hyvissä ansioissa. Erkki oppi
ruotsin ja hänellä oli esimerkiksi ollut nuorukaisena peräti
”viisipyttyinen” uusi komea Mersu henkiläauto. Siihen mukavaan
varakkaaseen elämään Erkki lähti takaisin pienestä Tyrnävän
Keskikylästä. Erkki jätti mansikkamaansa sinne.
Niittylatoja
Taaannoisella
1950 – luvulla Tyrnävän Korvenkylässäkin rakennettiin,
naulattiin ahkerinamuun yleisen tavan mukaan kesäisin paljon
pienehköjä raakalautaseinäisiä ja pärekattoisia niittylatoja.
Ne tulivat talojen käyttöön jo kulloisen kesän heinäntekoihin.
Heiniä niihin kerättiin tavanomaisesti heinäkuussa
heinäntekoaikaa. Talvella niitä ajettiin kotikarjalle: lehmille,
hevosille ja lampaille.
Pienet
raakalaudoista tehdyt niittyladot rakennettiin tavallisesti
vanhojen pyöreistä ohuista pienistä hirsistä rakenettujen
tilalle. Esimerkiksi Tyrnävän Korvenkylän Lauri Alasaarela, Olli
Laukka, Jussi Tolvanen, Toivo Kaikkonen, Ahti Pasanen, Alpo
Pasanen, Ahti Vesala ja Oiva Junttila sekä esimerkiksi Tyrnävän
Keskikylän Sulo Keränen, Veijo Tauriainen, Jaakko Korva, Kalle
Lassila, Arvo Vikiö, Samppa Pikkarainen, Paavo Ikonen, Nestori
Väisänen, Antti Latvalehto, Yli – Ikolat, Ikolat jne rakensivat
joka kesä jonkin uuden heinäladon niityilleen. Entinen lahoava
huonokuntoinen hirsinen niittylato purettiin ja käytettiin talossa
polttopuina, hälläpuina esimerkiksi talokkaiden
juhannusjuustokeittoon polttopuina.
Tyrnävän
Osuusmeijerin kookkaan saharakennuksen ulkoseinässä oli
esimerkiksi 1950 – luvulla kiinteä pärehöylä. Se oli siellä
avoimessa tilassa ulkoseinään kiinteästi kiinnitettynä,
rakennettuna. Keväisin siellä höylättiin päreitä Tyrnävän
kyläläisille useiden viikkojen ajan. Päreiden höylääjänä
siellä oli toiminut esimerkiksi Tyrnävän Keskikylän eräs mies
Jussi Pasanen.
Sateen
suojassa
Eräänä
kauniina kesäsunnuntaiaamuna 1950 – luvulla meitä Korvenkylän
pyhäkoululaisia oli pyörälemässä Tyrnävän kirkkoon erääseen
kesäsunnuntain jumalanpalvelukseen Korvenkylän pyhäkoulua
pitäneen Lauri Alasaarelan johdolla. Menimme ensin Korvenkylästä
Keskikylään Takalonlinjaksi sanottua multaista kylätietä.
Päällemme nousi kova rankkasade tummine sadepilvineen.
Sopivasti
sillä kohtaa Korvenkylän kylätien Takalonlinjan vieressä oli
keskikyläläisen Keräsen Sulon upouusi heinälato. Lato oli myös
ollut juuri katettuna uutuuttaan hohtavilla vaaleilla päreillä.
Lato tuoksui uudelle työstetylle puulle. Se antoi hyvän ja varman
suojan sadekuurolta. Muutaman viikon päästä siitä sunnuntaista
Keräsen Sulon heinälato oli jo heiniä täynnä. Sinne ei olisi
enää mahtunut lapsijoukko suojan ankaralta sadekuurolta.